Elimäen kirkon esineistöä: messukasukka sekä kalkki vuodelta 1790

Täytyy nyt viimein käydä siellä Museovirastossa ja saada se konservointiraportti käsiin. Varmaan löytyy myös inventaario kirkon esineistöstä. Lisäksi pitää mennä paikan päälle Kansallisarkistoon tutkimaan kirkon oma inventaarioluettelo, sillä se ei ole netin yli vapaasti katseltavissa, kun se kattaa jonkun 100 vuotta ja päätyy siten 1800-luvun puoliväliin.

Tänään luin Heikki Kokkosen Elimäen pitäjän historia 2:sta että Elimäen seurakuntatalon parvella sijaitsevassa kirkkomuseossa sijaitseva messukasukka tosiaankin on af Forselles -suvun lahjoittama. Sen on lahjoittanut Johanna Ulrika af Forselles, o.s. Schultz, vuonna 1790. Kasukassa on tämän merkkinä tuo vuosiluku ja isolla, isolla lahjoittajan nimikirjaimet. Jotenkin tunnen myötähäpeää siitä, että nuo nimikirjaimet ovat niin näyttävästi kirjaillut kasukkaan, sillä tämän päivän näkökulmasta ne eivät kirkolliseen asuun kuuluisi, vaan vaikuttavat törpön räikeiltä. Mutta tämmöinen oli tuolloin tapana: lahjoittajan nimi, nimikirjaimet, aatelisvaakuna tms. oli aina isosti esillä, sehän oli koko homman tarkoitus! Näkyä ja pysyä muistettuna. Alla kuvia messukasukasta.

Messukasukka takapuolelta

Yksityiskohta takaa, missä näkyy lahjoittajan nimikirjaimet ja lahjoitusvuosi

Messukasukka edestä

Messukasukoitakin olisi kiintoisaa tutkia - ehkä joku on sen jo tehnytkin. Täytyy vilkaista heti, onko Pylkkänen kirjoittanut myös näistä barokkiajan "vaatteista". Tosin nämä ovat kyllä hyvin yksinkertaisen ja samanlaisen oloisia, mutta kyllähän nämäkin voisi listata, lahjoittajineen, ja analysoida kuva-aiheet ja miksei myös käytetyt kirjontatekniikat ja -materiaalit.

Johanna Ulrika af Forselles, o.s. Schultz, oli Peippolan, Moision ja Mustilan hallitsija Jakob af Forsellesin leskenä (Kokkonen 1931, s. 100). Messukasukka teetettiin vuonna 1790 lahjoitusvaroilla ja se maksoi 116 taalaria 20 äyriä (v. 1798 piispantarkastus; Kokkonen 1931, s. 132).

Samana vuonna sama lahjoittaja oli lahjoittanut kirkolle myös kirkon kalkin tai oikeammin siihen tarkoitetut varat. Kokkosen mukaan se painoi 120 luotia ja maksoi 88 taalaria 33 äyriä 6 runstykkiä ja teetettiin Tukholmassa. Kalkkiin on kirjoitettuna "Förärd af Commerce Rådinnan Wälborna Fru Johanna Ulrica af Forselles till Elime Kyrka Anno 1790". Kalkki on edelleen tallella.(Kokkonen 1931, s. 132)