Minulla on hirmu määrä kirjoja kotona lainassa. Jossain vaiheessa ajattelin että ehkä pitäisi vain yrittää käydä niitä yksi kerrallaan läpi ja sitten palauttaa kirjastoon.
Onneksi en kuitenkaan sitä tehnyt, sillä olen huomannut, että minun on niin sanotusti keskusteltava lähteideni kanssa toistuvasti uudelleen. Kirjojen on siis todella oltava jatkuvasti saatavilla.
Tämä johtuu siitä että tietoni kaiken aikaa karttuvat. Koska graduni aihepiiri ja aikakausi olivat minulle melko lailla etukäteen tuntemattomia, on selvitettävää ollut niin paljon, että ensi lukemalta vain pystynyt kaikkea omaksumaan. Niinpä olen jokaisella uudella lukemiskerralla nähnyt jo aiemmin lukemani tekstit suorastaan uusin silmin, ja olen esimerkiksi ymmärtänyt paljon paremmin miksi jokin yksityiskohta mainitaan ja mitä se oikeastaan merkitsee myöhemmin oppimani valossa.
Minulla on siten myös jatkuvasti uusia kysymyksiä teksteille, jotka jo olen läpikäynyt. Ja tarkistettavaa: "mitä siellä täsmälleen ottaen tästä sanottiinkaan?".
"Onneksi" tutkimusaiheeni ei ole suosittu ja saan pitää kirjojani lainassa niin kauan kuin vain uusintakertoja riittää. Ja osassa kirjoista laina-aika on suoraan 180 vrk! Joskin oletan että jos joku tekisi tällaiseen kirjaan varaukseen, joutuisin sen jo aikaisemmin palauttamaan. Se tuntuisi ainakin järkevältä ja reilulta.
Olen myös ostanut melkoiset määrät kirjoja omaksi, aina kun vain olen vähänkin relevantilta tuntuvan kirjan antikvariaatista tai kirppikseltä bongannut. Tämä on tietysti ollut mahdollista silloin kun kirjan hinta on ollut alhainen. Ostin koko ARS-kirjasarjan (olen sitä aina halunnut ja nyt sain sen kohtuuhinnalla, yhteensä 180 euroa), ja aloin keräillä Suomen kirkot -julkaisusarjaa. Keräisin varmaan Svenska kyrkor -sarjankin, mutta eipä niitä Suomessa ole tähän mennessä näkynyt, ehkä onneksi? Ja sitten tietysti kaikenlaista muuta, myös keskiaikaa käsitteleviä, onhan minun taustaksi tunnettava sitäkin aikaa niin paljon kuin ehdin vaan. Hiekkasen kirjoja vaan ei saa mistään ostettua, hemmetti sentään! Lähestyn pian kustantajaa, että ottakaa nyt hyvä ihme uusintapainokset!
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Aika kirkossa
Tutustuessani kirkkojen koristeluun minua alkoi pian tökkiä kirkoissa usein näkyvä kaappikello. Usein kello on vieläpä sijoitettuna kirkon kuoriin, mikä tietysti on siinä mielessä luonnollista, että kirkkokansa siitä näkee, miten kauan saarna vielä kestää. Mutta kaappikello jonka miellän ensisijaisesti osaksi maalaispirtin sijoitusta, ei istunut minun silmissäni kovin kauniisti keskiaikaiseen tai uuden ajankaan kirkkotilaan. Minua alkoi siten kiinnostaa, missä vaiheessa nämä kaappikellot kirkkoihin tulivat, ja millaisia ne ylipäätään ovat. Hiekkasen mukaan aihetta ei juuri ole tutkittu, joten aihe voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen.
Etenkin, kun tietysti aihe mielessäni laajeni, kun huomasin kirkkojen muut ajanmittausvälineet. Kirkonpihalla oli usein aurinkokello, mistä Hiekkasen mukaan katsottiin jumalanpalveluksen alkamisaika ja saatiin näin väki - tai ainakin pääosa siitä - siirtymään kirkon pihalta sisälle kirkkoon. Muistettakoon, että kirkossakäynti oli tuohon aikaan pakollista!
Lisäksi usein saarnatuolin kaiteeseen kiinnitettynä kirkossa on ollut niin sanottu tuntilasi - tiimalasien sarja, mistä sekä pappi että kirkossaistujat näkivät, paljonko aikaa oli jo kulunut.
Tuntilasit ovat mielestäni ihan kauniitakin esineitä, ja ehkäpä kaikkia näitä ajanmittauslaitteita voisi tarkastella jonkinlaisena kokonaisuutenakin: Mitä tapoja mitata aikaa milloinkin oli käytössä? Kuka valmisti laitteet? Oliko laitteissa koristelua, tyylisuuntia? Mitä näiden laitteiden, kellojen tulo kirkkoon merkitsi? Missä ne kirkoissa sijaitsivat?
Esimerkiksi Paimion kirkon kaappikello löi aikaa 15 minuutin välein, mikä on tehnyt siitä melko huomionarvoisen ajanmittaajan kirkossa. Saarnatuolin reunassa hiekkaa valuttavaa tuntilasia e voinut olla huomaamatta. Aurinkokello määräsi, milloin jumalanpalveluksen tuli alkaa. Ja jo ihan tämän esineistön luettelointi ja yksityiskohtien ylöskirjaaminen voisi olla arvokasta. Minua se ainakin kiinnostaa, kun sitä ei kuulemma ole tehty.
(Jäin miettimään missä vaiheessa voi alkaa käyttää sanaa pappi. Ymmärtääkseni ei ainakaan minun tutkimusajanjaksollani. Kyse on usein kai kappalaisesta tai kirkkoherrasta, mutta sana pappi tulee käyttöön vasta myöhemmin. Huokaus, tämäkin asia pitää tarkistaa.Mutta siksipä tätä blogia aloin pitämään, että muistaisin kaikki nämä irralliset huomiot myöhemmin.)
Etenkin, kun tietysti aihe mielessäni laajeni, kun huomasin kirkkojen muut ajanmittausvälineet. Kirkonpihalla oli usein aurinkokello, mistä Hiekkasen mukaan katsottiin jumalanpalveluksen alkamisaika ja saatiin näin väki - tai ainakin pääosa siitä - siirtymään kirkon pihalta sisälle kirkkoon. Muistettakoon, että kirkossakäynti oli tuohon aikaan pakollista!
Lisäksi usein saarnatuolin kaiteeseen kiinnitettynä kirkossa on ollut niin sanottu tuntilasi - tiimalasien sarja, mistä sekä pappi että kirkossaistujat näkivät, paljonko aikaa oli jo kulunut.
Tuntilasit ovat mielestäni ihan kauniitakin esineitä, ja ehkäpä kaikkia näitä ajanmittauslaitteita voisi tarkastella jonkinlaisena kokonaisuutenakin: Mitä tapoja mitata aikaa milloinkin oli käytössä? Kuka valmisti laitteet? Oliko laitteissa koristelua, tyylisuuntia? Mitä näiden laitteiden, kellojen tulo kirkkoon merkitsi? Missä ne kirkoissa sijaitsivat?
Esimerkiksi Paimion kirkon kaappikello löi aikaa 15 minuutin välein, mikä on tehnyt siitä melko huomionarvoisen ajanmittaajan kirkossa. Saarnatuolin reunassa hiekkaa valuttavaa tuntilasia e voinut olla huomaamatta. Aurinkokello määräsi, milloin jumalanpalveluksen tuli alkaa. Ja jo ihan tämän esineistön luettelointi ja yksityiskohtien ylöskirjaaminen voisi olla arvokasta. Minua se ainakin kiinnostaa, kun sitä ei kuulemma ole tehty.
(Jäin miettimään missä vaiheessa voi alkaa käyttää sanaa pappi. Ymmärtääkseni ei ainakaan minun tutkimusajanjaksollani. Kyse on usein kai kappalaisesta tai kirkkoherrasta, mutta sana pappi tulee käyttöön vasta myöhemmin. Huokaus, tämäkin asia pitää tarkistaa.Mutta siksipä tätä blogia aloin pitämään, että muistaisin kaikki nämä irralliset huomiot myöhemmin.)
Kirkollisesta ikonografiasta
Niin, minun on vain selvitettävä nämä peruskuva-aiheet, kuten apostolien attribuutit ja tyypilliset esitystavat, sekä esimerkiksi käytävä läpi barokkiajan alttarilaitteiden maalausten - ja veistosten - ikonografia.
Apuna varmaankin siten Pirinen ja ehkä hänen antamansa saksankielinen aineisto; miksei myös Panofsky, Warburg, sekä Räsänen, Tuhkanen. Lempiäisen symbolikirja. Myös Christie.
Apuna varmaankin siten Pirinen ja ehkä hänen antamansa saksankielinen aineisto; miksei myös Panofsky, Warburg, sekä Räsänen, Tuhkanen. Lempiäisen symbolikirja. Myös Christie.
Barokkiajan illusorinen kirkkotila
Tänne analyysia siitä, miten kaikki seinäpinnat täyttävillä maalauksilla pyrittiin toisnaan häivyttämään kirkon sisätilan ja ulkomaailman erottava seinäpinta niin että kirkkotila näytti ikään kuin jatkuvan äärettömiin. Näinhän on esimerkiksi juuri Elimäellä ollut asian laita; kirkon seinäpintoja koristavat apostolien taustalla näkyvät, ehkä paikalliset, maisemat, ja raja sisä- ja ulkotilan välillä on hämärtynyt.
Koristetaide osana kirkollisia monumentaalimaalauksia
En oikein osaa muotoilla tätä otsikkoa, mutta mielessäni on virinnyt kiinnostus tarkastella lähemmin kirkkomaalausten ornamentiikkaa, sillä sillä tuntuu olevan iso osa kirkkojen koristelussa. Näin on ehkä jossakin mielessä ollut asian laita jo keskiajalla, mutta minusta näyttää, että suurvalta-ajalla barokille ominainen runsas koristeaiheiden määrä suorastaan räjähtää käsistä. Olen pähkäillyt voisinko soveltaa esimerkiksi Alois Rieglin teorioita tähän.
Kun ajattelemme vaikka Elimäen kirkkoa, on siellä merkittävä määrä koristemaalausta kuva-aiheiden ympärillä. Seinäpintojen alaosia on koristanut draperia-maalaus. Ikkunoiden ja ovien ympärillä on ollut, mielestäni, Tornion kirkossa puusta veistettyjen koristeiden kaltaiset maalauskoristelut. Apostoleita esittävien kuva-aiheiden ympärillä on pylväät, jotka tässä luokittelisin myös koristeaiheiden joukkoon. Draperiamaalauksen ja apostolimaalausten välissä on kulkenut vaakasuora, friisimaalaukseksi luonnehdittava koristemaalausosio.
Lisäki luonnollisestikin 1600-luvun alttarilaite on koristeltu veistoskuvioin, samoin kuoriaita ja saarnastuoli. Elimäen saarnatuolin kuvapeileissäkin on poikkeuksellisesta koristekuvio, akanthus-lehti eikä apostoleja kuten tyypillisemmin on asian laita. Apostoleita sen sijaan näyttäisi löytyvän veistoksina saarnatuolin katoksesta.
Olen miettinyt miksi kirkossa ei ole lahjoittajien muotokuvia - kuten Fabian Wrede. Viljanen tosin pohtii, olisiko apostoli Johannesta mahdollisesti esittävä maalaus samalla myös muotokuva Fabian Wredestä.
Lisäksi olen ihmetellyt miksi urkulehterin kaiteeseen ei ole tehty maalauksia. Tämäkin asia pitää vielä tarkistaa.
Kun ajattelemme vaikka Elimäen kirkkoa, on siellä merkittävä määrä koristemaalausta kuva-aiheiden ympärillä. Seinäpintojen alaosia on koristanut draperia-maalaus. Ikkunoiden ja ovien ympärillä on ollut, mielestäni, Tornion kirkossa puusta veistettyjen koristeiden kaltaiset maalauskoristelut. Apostoleita esittävien kuva-aiheiden ympärillä on pylväät, jotka tässä luokittelisin myös koristeaiheiden joukkoon. Draperiamaalauksen ja apostolimaalausten välissä on kulkenut vaakasuora, friisimaalaukseksi luonnehdittava koristemaalausosio.
Lisäki luonnollisestikin 1600-luvun alttarilaite on koristeltu veistoskuvioin, samoin kuoriaita ja saarnastuoli. Elimäen saarnatuolin kuvapeileissäkin on poikkeuksellisesta koristekuvio, akanthus-lehti eikä apostoleja kuten tyypillisemmin on asian laita. Apostoleita sen sijaan näyttäisi löytyvän veistoksina saarnatuolin katoksesta.
Olen miettinyt miksi kirkossa ei ole lahjoittajien muotokuvia - kuten Fabian Wrede. Viljanen tosin pohtii, olisiko apostoli Johannesta mahdollisesti esittävä maalaus samalla myös muotokuva Fabian Wredestä.
Lisäksi olen ihmetellyt miksi urkulehterin kaiteeseen ei ole tehty maalauksia. Tämäkin asia pitää vielä tarkistaa.
Graafiset painokuvat kirkkomaalausten pääesikuvina
Kirjoitettava erikseen siitä, miten käytännöllisesti katsoen kaikki kirkkomaalaukset perustuivat painokuvista saatuihin esikuviin (ks. esim. Pirinen 1996).
Luettelo mahdollisista esikuvista. Lähteinä erityisesti Pirinen sekä Christie, mutta myös esimerkiksi Tuhkanen.
Luettelo mahdollisista esikuvista. Lähteinä erityisesti Pirinen sekä Christie, mutta myös esimerkiksi Tuhkanen.
Kartanot ja linnat esikuvina kuva-aiheille
Tähän katsausta siitä, miten kartanoiden ja linnojen kuvalliset esikuvat saattoivat vaikuttaa kirkkojen koristeluun.
Esim. seinien maalaukset, "tapetit", muotokuvamaalaukset, kirjotut kankaat joita ripustettiin seinille ja niin edelleen.
Lähteitä
Laukon kartanotutkija (en muista nyt nimeä)
Gardberg et al: Suomen kartanoita
Gardberg?: Hämeenlinna
Viipurin linnasta jotakin
Esim. seinien maalaukset, "tapetit", muotokuvamaalaukset, kirjotut kankaat joita ripustettiin seinille ja niin edelleen.
Lähteitä
Laukon kartanotutkija (en muista nyt nimeä)
Gardberg et al: Suomen kartanoita
Gardberg?: Hämeenlinna
Viipurin linnasta jotakin
Elimäen kirkon esineistöä: messukasukka sekä kalkki vuodelta 1790
Täytyy nyt viimein käydä siellä Museovirastossa ja saada se
konservointiraportti käsiin. Varmaan löytyy myös inventaario kirkon
esineistöstä. Lisäksi pitää mennä paikan päälle Kansallisarkistoon
tutkimaan kirkon oma inventaarioluettelo, sillä se ei ole netin yli
vapaasti katseltavissa, kun se kattaa jonkun 100 vuotta ja päätyy siten
1800-luvun puoliväliin.
Messukasukoitakin olisi kiintoisaa tutkia - ehkä joku on sen jo tehnytkin. Täytyy vilkaista heti, onko Pylkkänen kirjoittanut myös näistä barokkiajan "vaatteista". Tosin nämä ovat kyllä hyvin yksinkertaisen ja samanlaisen oloisia, mutta kyllähän nämäkin voisi listata, lahjoittajineen, ja analysoida kuva-aiheet ja miksei myös käytetyt kirjontatekniikat ja -materiaalit.
Johanna Ulrika af Forselles, o.s. Schultz, oli Peippolan, Moision ja Mustilan hallitsija Jakob af Forsellesin leskenä (Kokkonen 1931, s. 100). Messukasukka teetettiin vuonna 1790 lahjoitusvaroilla ja se maksoi 116 taalaria 20 äyriä (v. 1798 piispantarkastus; Kokkonen 1931, s. 132).
Samana vuonna sama lahjoittaja oli lahjoittanut kirkolle myös kirkon kalkin tai oikeammin siihen tarkoitetut varat. Kokkosen mukaan se painoi 120 luotia ja maksoi 88 taalaria 33 äyriä 6 runstykkiä ja teetettiin Tukholmassa. Kalkkiin on kirjoitettuna "Förärd af Commerce Rådinnan Wälborna Fru Johanna Ulrica af Forselles till Elime Kyrka Anno 1790". Kalkki on edelleen tallella.(Kokkonen 1931, s. 132)
Tänään luin Heikki Kokkosen
Elimäen pitäjän historia 2:sta että Elimäen seurakuntatalon parvella
sijaitsevassa kirkkomuseossa sijaitseva messukasukka tosiaankin on af
Forselles -suvun lahjoittama. Sen on lahjoittanut Johanna Ulrika af
Forselles, o.s. Schultz, vuonna 1790. Kasukassa on tämän merkkinä tuo
vuosiluku ja isolla, isolla lahjoittajan nimikirjaimet. Jotenkin tunnen
myötähäpeää siitä, että nuo nimikirjaimet ovat niin näyttävästi
kirjaillut kasukkaan, sillä tämän päivän näkökulmasta ne eivät
kirkolliseen asuun kuuluisi, vaan vaikuttavat törpön räikeiltä. Mutta
tämmöinen oli tuolloin tapana: lahjoittajan nimi, nimikirjaimet,
aatelisvaakuna tms. oli aina isosti esillä, sehän oli koko homman
tarkoitus! Näkyä ja pysyä muistettuna. Alla kuvia messukasukasta.
 |
| Messukasukka takapuolelta |
 |
| Yksityiskohta takaa, missä näkyy lahjoittajan nimikirjaimet ja lahjoitusvuosi |
 |
| Messukasukka edestä |
Messukasukoitakin olisi kiintoisaa tutkia - ehkä joku on sen jo tehnytkin. Täytyy vilkaista heti, onko Pylkkänen kirjoittanut myös näistä barokkiajan "vaatteista". Tosin nämä ovat kyllä hyvin yksinkertaisen ja samanlaisen oloisia, mutta kyllähän nämäkin voisi listata, lahjoittajineen, ja analysoida kuva-aiheet ja miksei myös käytetyt kirjontatekniikat ja -materiaalit.
Johanna Ulrika af Forselles, o.s. Schultz, oli Peippolan, Moision ja Mustilan hallitsija Jakob af Forsellesin leskenä (Kokkonen 1931, s. 100). Messukasukka teetettiin vuonna 1790 lahjoitusvaroilla ja se maksoi 116 taalaria 20 äyriä (v. 1798 piispantarkastus; Kokkonen 1931, s. 132).
Samana vuonna sama lahjoittaja oli lahjoittanut kirkolle myös kirkon kalkin tai oikeammin siihen tarkoitetut varat. Kokkosen mukaan se painoi 120 luotia ja maksoi 88 taalaria 33 äyriä 6 runstykkiä ja teetettiin Tukholmassa. Kalkkiin on kirjoitettuna "Förärd af Commerce Rådinnan Wälborna Fru Johanna Ulrica af Forselles till Elime Kyrka Anno 1790". Kalkki on edelleen tallella.(Kokkonen 1931, s. 132)
torstai 5. kesäkuuta 2014
Gertrud von Ungern
Elimäen läänityksiä hallinnoi pitkään Henrik Wreden leski. Tänne tulee lisää tekstiä hänestä.
Löysin kiinnostavan tiedon hänen keittiöpuutarhansa rakenteesta Peippolassa, nyt kun vielä muistaisi että mistä.Taisi muuten olla siinä vanhassa sievässä neliosasisessa kulttuurihistoriassa, jonka ostin alakerran fidasta, ja sieltäkin puoleen hintaan alepäivien aikana.
Mirkka Lappalainen on kirjoittanut hänestä jonkin verran, ja että kyseessä on yksi harvoista 1600-luvun naisista, joista jotakin tiedetään. Gertrud von Ungernin kohdalla hänestä tiedetään melko paljon ymmärtääkseni siksi, että hän jäi leskeksi jolloin hän päätyi hallinnoimaan miehelleen annettuja lahjoituksia lastensa ollessa vielä pitkään alaikäisiä. Lisäksi tämän balttiaateliin kuuluvan rouvan tapa hallita Suomessa ei toiminut, vaan talonpojat kapinoivat ja asioita puitiin jatkuvasti käräjillä asti. Toisaalta näin kävi kaiketi vain Elimäellä, vaikka hänellä oli myös Porvoossa monia kyliä hallussaan.
Gertrud von Ungern avioitui uudelleen ensimmäisen miehensä kuoltua Joachim Berndesin kanssa. von Ungern on haudattu Porvoon tuomiokirkkoon, jonka lattiassa edelleen on hänen haudastaan kertova kivilaatta, joka näkyy allaolevassa kuvassa.
Löysin kiinnostavan tiedon hänen keittiöpuutarhansa rakenteesta Peippolassa, nyt kun vielä muistaisi että mistä.Taisi muuten olla siinä vanhassa sievässä neliosasisessa kulttuurihistoriassa, jonka ostin alakerran fidasta, ja sieltäkin puoleen hintaan alepäivien aikana.
Mirkka Lappalainen on kirjoittanut hänestä jonkin verran, ja että kyseessä on yksi harvoista 1600-luvun naisista, joista jotakin tiedetään. Gertrud von Ungernin kohdalla hänestä tiedetään melko paljon ymmärtääkseni siksi, että hän jäi leskeksi jolloin hän päätyi hallinnoimaan miehelleen annettuja lahjoituksia lastensa ollessa vielä pitkään alaikäisiä. Lisäksi tämän balttiaateliin kuuluvan rouvan tapa hallita Suomessa ei toiminut, vaan talonpojat kapinoivat ja asioita puitiin jatkuvasti käräjillä asti. Toisaalta näin kävi kaiketi vain Elimäellä, vaikka hänellä oli myös Porvoossa monia kyliä hallussaan.
Gertrud von Ungern avioitui uudelleen ensimmäisen miehensä kuoltua Joachim Berndesin kanssa. von Ungern on haudattu Porvoon tuomiokirkkoon, jonka lattiassa edelleen on hänen haudastaan kertova kivilaatta, joka näkyy allaolevassa kuvassa.
 |
| Gertrud von Ungernin haudasta kertova kivilaatta Porvoon tuomiokirkon lattiassa. |
Kirkkojen rakentajat 1600-luvulla
Lähteitä
Klemetti, H. 1600-1700-lukujen kirkonrakentajat
Pettersson, L, ARS 3
Klemetti, H. 1600-1700-lukujen kirkonrakentajat
Pettersson, L, ARS 3
Maalarin ammatista 1600-luvulla
Maalari ei ollut tuolloin taiteilija, vaan lähinnä käsityöläinen. Maalarit kuuluivat aluksi muihin ammattikuntiin, mutta toisinaan heillä oli myös omansa.
Kuorikaiteista
Kuorikaiteita 1600-luvulta säilynyt kolme:
- Elimäen kirkon kuorikaide, mahdollisesti vuodelta 1666
- Tornion kirkon kuorikaide, olikohan se 1680-luvulta, tekijä Nils Fluur
- Pyhämaan uhrikirkon kuorikaide, tarkista ajat
Kirkkotilan muutoksia luterilaisen ortodoksian ajalla
Keskeisinä lähteinä Pirisen väitöskirja sekä Hiekkasen Keskiajan kivikirkot Uuden ajan muutokset-osiot
1600-luvun alttarilaitteet
| 1600-luvun alttarilaitteet | ||
| Kirkko | Kehyksen tekijä | vuosiluku |
| Sulva | Måns Jonsson (Norlanti) | 1696M |
| Saltvik | Matias Reiman | 1657 |
| Parainen | Matias Reiman | 1666L |
| Yläne | Matias Reiman | 1660-70-l |
| Kustavi | Matias Reiman? | 1670-l |
| Halikko | Matias Reiman? | 1660-l loppu |
| Hollola | mahd. valm. Turussa (BvB); Matias Reiman (Pir96, s. 110) | 1650L |
| Sauvo | mahd. valm. Turussa | 1647-48, 1648L |
| Raippaluoto | 1673 | |
| Perniön Kosken ruukki | Ruotsi, Tukholma, mahd. Burchart Precht | 1694 |
| Elimäki | tuntematon | 1632M |
Tunnetut 1600-1700-lukujen maalarit
| maalareita 1600-1700 | ||||||||
| nimi | Hanka? | BvB/ARS | Hiski | kirkonkirjat | kylä | synt | kuoli | haud |
| Alm Emanuel Johaninpoika | x | 1767 | 1809 | |||||
| Alm Johan | x | 1728 | 1810 | |||||
| Anders* | x | Tukholman s. srk | n. 1660 | |||||
| Awelin Matts | x | Turun r. srk | n. 1707 | 15.6.1772 | 17.6.1772 | |||
| Backman Johan | x | |||||||
| Bandou Johan Henrizc | x | Rauma | n. 1740 | 22.8.1767 | 1767 | |||
| Barckman Abraham | x | |||||||
| Bergman Jonas | x | 1727 | 1810 | |||||
| Bergström C. Fr. | x | Pori | B:borg | |||||
| Bergström Petter | x | x | Viipurin r. srk | Uhleå stad | 1749? | 14.2.1749 | ||
| Betge Valentin | x | x | Viipurin mrsk | k. 1691 | h. 15.4.1691 | |||
| Björkegren Matts | x | x | Turun r. srk | n. 1720 | 8.8.1773 | 10.8.1773 | ||
| Borg Johan | x | Viipurin r. srk | n. 1750 | 7.6.1764 | 9.6.1764 | |||
| Capsia Margareta | x | 1682 | 1759 | |||||
| Clarberg Malachias | x | Helsinki | n. 1737 | 30.1.1790 | 1.2.1790 | |||
| Crantz Carl G. | x | 1763 | 1841 | |||||
| Dahlsten Anders | x | |||||||
| Daniel | x | Kokkola | n. 1640? | |||||
| Ekelund Olof | x | |||||||
| Folcker Johan | x | Viipurin r. srk | n. 1712 | 2.5.1766 | 3.5.1766 | |||
| Frantzman Henrik | x | Helsinki | n. 1718 | 10.4.1764 | 12.4.1764 | |||
| Geitel Johan | x | 1683 | 1771 | |||||
| Gallenius Lars | x | x | Pietarsaari | Jacobstad | 1658 | 25.3.1753 | 29.3.1753 | |
| Gottman Lorenz | x | 1708 | 1779 | |||||
| Graan/Gran Johan | x | Pori | B:borg | n. 1720-30 | ||||
| Granberg Emanuel | x | |||||||
| Hedman Gustaf E. | x | 1777 | 1841 | |||||
| Hjulström (Julström) Daniel | x | x | Pori | B:borg | ||||
| Hucka Madtz | x | Käkisalmi | n. 1670? | |||||
| Hÿsing Jakob | x | Nauvo | Mattnäs | k. 1686? | h. 21.11.1686 | |||
| Kiempe Thomas | x | |||||||
| Korter (?) Jonas Erik | x | Messukylä | Tammerfors | n. 1732 | 27.3.1782 | 10.4.1782 | ||
| Kostman Johan | x | Viipurin r. srk | n. 1740 | 1758 | 21.1.1758 | |||
| Lang Claes | x | Turun r. srk | n. 1690 | 13.7.1761 | 16.7.1761 | |||
| Lang Peter | x | x | Viipurin r. srk | 1727 | 8..1780 | 10..1780 | ||
| Linefius | x | Kymi | Högfors | n. 1712 | 21.11.1762 | 21.12.1762 | ||
| Lindström Abraham | x | |||||||
| Lucander Gustaf | x | 1727 | 1805 | |||||
| Mårthen | x | Kokkola | n. 1640? | |||||
| Mårthen | x | Saltvik | n. 1630? | |||||
| Martin G* | x | Karuna | Sandöö | |||||
| Myra Abraham | x | |||||||
| Möllerum Diedrich | x | |||||||
| Mönchhoven Dionysius | x | Sulvan kirkko | ||||||
| Neiman Joachim | x | |||||||
| Niels | x | Mustasaari | Stadhen | n. 1650? | ||||
| Nielsson Johan | x | Helsinki | n. 1620? | |||||
| Prycktén Gabriel | x | |||||||
| Ren Anders | x | Pori | B:borg | n. 1730 | ||||
| Scheiderman David | x | 1751 | 1792 | |||||
| Sidbeck Mathiais | x | Vårdö | Vårdö | n. 1725 | 14.8.1763 | |||
| Sigfridh | x | Ilmajoki | n. 1680? | |||||
| Sjöblom Anders | x | Pori | B:borg | n. 1753 | 1.4.1788 | 1788 | ||
| Sweidel Gabriel | x | |||||||
| Söderman Anders | x | Loviisa | Lowisa Stad | n. 1726 | 4.4.1776 | 8.4.1776 | ||
| Stång Adam | x | Vehkalahti | Utom stade | n. 1725 | 6.1.1790 | 8.1.1790 | ||
| Stille Johan | x | Helsinki | 14.7.1697 | 29.12.1697 | ||||
| Tilén Johan | x | |||||||
| Toppelius Mikael | x | |||||||
| Ulich Anders | x | |||||||
| Wekman Anders | x | Kärkölä | Mavehmas | n. 1712 | 20.9.1752 | 21.9.1752 | ||
| Westzynthius Eric | x | x | Merijärvi | n. 1743 | 15.4.1787 | 22.4.1787 | ||
| Westzynthius Erich Johanson | x | x | Ylivieska | n. 1711 | 15.11.1755 | 30.11.1755 | ||
| Willbrandt Christian | X | 1677 | ||||||
Grisaille -tekniikka
Tekniikasta
Tekniikan taustaa ja historiaa
Tekniikalla toteutettuja maalaussarjoja
1600-luvulla
- Elimäen kirkon maalaussarja, Valentin Betge, 1679
- osa Tornion kirkon maalauskoristeluista toisessa kattoholvissa, 1680-luku (tarkista)
- Tenholan kirkon maalauksista osa näyttäisi kuvien perusteella olevan tällä tekniikalla toteutettu?
1700-luvulla
myöhemmin
Kirjallisuutta
Pettersson, L. Tornion kirkko (tarkka nimi)
Vuolasto, J. väitöskirja
Tekniikan taustaa ja historiaa
Tekniikalla toteutettuja maalaussarjoja
1600-luvulla
- Elimäen kirkon maalaussarja, Valentin Betge, 1679
- osa Tornion kirkon maalauskoristeluista toisessa kattoholvissa, 1680-luku (tarkista)
- Tenholan kirkon maalauksista osa näyttäisi kuvien perusteella olevan tällä tekniikalla toteutettu?
1700-luvulla
myöhemmin
Kirjallisuutta
Pettersson, L. Tornion kirkko (tarkka nimi)
Vuolasto, J. väitöskirja
Monumentaalimaalauksia 1600-luvun kirkoissa
Millaisia monumentaalimaalauksia toteutettiin 1600-luvulla Suomen kirkkoihin? Entä Ruotsin puolelle?
Miksi esim. Anjalan kirkko (1700-luku) ei maalattu sisältä, vai maalattiinko?
- Tenholan kirkko
- Tornion kirkko
- Asikkalan vanha kirkko
- Ristiinan kirkko?
Miksi esim. Anjalan kirkko (1700-luku) ei maalattu sisältä, vai maalattiinko?
Elimäen kirkon vertailukohdat
Tähän listaa
- 1600-luvun puuristikirkoista Suomessa
- esikuvat Ruotsissa
- esikuvat muualla
- 1600-luvun puuristikirkoista Suomessa
- Antskog
- Ristiina
- Asikkala
- Padasjoki
- esikuvat Ruotsissa
- Katariinan kirkko 1656-1696
- esikuvat muualla
- Italian renesanssiajan keskeiskirkkoarkkitehtuuri
- Norderkerk, Amsterdam, Hollanti
- venäläisvaikutteet?
Elimäen Wredejen kirkollinen lahjoitustoiminta
Tänne lista kaikista tutkimusajanjaksolla n. 1580-1720 tapahtuneista Wredejen kirkollisista lahjoituksista.
Gertrud von Ungern (Henrik Wreden leski)
Caspar Wrede ja Sofia Taube
Carl Henrik Wrede
Fabian Wrede
- Elimäen kirkon maalaussarja
- Roslagskullan kirkko (Ruotsin puolella)
Gustaf Johan Wrede
Lähteitä:
Reinhald Hausenin kuvaukset Itä-Uudenmaan kirkoista v. 1876
Gertrud von Ungern (Henrik Wreden leski)
Caspar Wrede ja Sofia Taube
Carl Henrik Wrede
Fabian Wrede
- Elimäen kirkon maalaussarja
- Roslagskullan kirkko (Ruotsin puolella)
Gustaf Johan Wrede
 | |||||||||||||||
Petter Lohman / Loman /Joman / Tuman
Jo nimen kirjoitusasun vaihtelusta voinee nähdä, että tästä Elimäen
kirkon rakennusmestarista ei tiedetä juuri mitään. Hän on toiminut
Elimäen kirkon rakentamisen lisäksi ainakin Padasjoella, missä hän on
rakentanut ainakin kellotapulin, mutta todennäköisesti myös Padasjoen
vuosien 1668-70 välillä, pääosin ilmeisesti vuonna 1669 rakennetun
vanhan kirkon (Pettersson 1989, s. 267). Samassa yhteydessä Pettersson
myös kertoo Lohmanin mainitun vainajana vuonna 1689 (Lähteet: Pulkkila
1947, s. 261 ja viite 138, s. 262; Blomstedt 1960, s. 327). Heikki
Klemetti mainitsee Lohmanin Elimäen kirkon rakentajaksi, mutta lisää
samalla, ettei muuta kyseisestä henkilöstä tiedä.
Googlattu kaikilla nimen eri kirjoitusasuilla: ei tulosta.
Hiskistä, haut rajattu noin vuoteen 1760 asti:
- Helsingin tuomioseurakunnassa on tyttären saanut vuonna 1708 Hindrich Lohman, joka on ollut ammatiltaan "metarn" tai "mätarn", ja vielä 1722 häneltä on kuollut lapsi. Samanniminen Borgare eli porvari on kuollut Helsingissä vuonna 1723.Vuonna 1737 kaupungissa kuoli Matts Loman niminen skinn: eli nahkuri, johon liittyy lisämerkintä " barnf: i stad: Thurna? i Tyskland". Jo vuonna 1673 Helsingissä kuoli lapsi Matz Jörensson Lomanilta, kyseessä voisi hyvin olla sama henkilö.
- Nousiaisissa Heinis-nimisessä kylässä on ainakin vuosina 1745-52 asunut corp. Lars Lohman, vaimo Margareta Elisabet Schlyter. Onko kyseessä siis sotilasnimi? Voi ei! Se tekee sukujuurien selvittämisestä lievästi ilmaistuna hankalaa, kun samannimisten ihmisten välillä ei välttämättä ole mitään sukulaisuussuhdetta.
- Maskussa vuonna 1754 on kuollut vaimo Margareta Schlyter 28-vuotiaana sekä 4 päivän ikäinen lapsi Corpor: vid Adels Fanan Hr: Lomanilta. Kyseessä on Nousiaisten Lars Lohman, joka esiintyy myös Lorentz Lohmanin nimellä Nousiaisten kirjoissa.
- Myös Karjalohjalla on vuonna 1729 asunut soldat Carl Loman, sekä 1747 Drag. Erich Lohman.
- Karkussa Hitickan talossa on asunut vuosina 1738-1744 Såldat Matias Henrickss: Loman, jonka vaimo ilmeisesti on kuollut 72-vuotiaana vuonna 1769.
- Kemiössä (Kimito) Trottbyn kylässä Nederg:n (?) talossa on asunut Ryttare Anders Johansson Loman vuonna 1712, joka ilmeisesti on kuollut vuonna 1758 71-vuotiaana (Afsk: Drag:), sekä vuosina 1741-47 Drag: Mickel Ersson Loman. Lisäksi vuonna 1777 Johanna Loman, Rf. E, on kuollut 91-vuotiaana.
- Eurajoella Corpor: Elias Loman saa tyttären vuonna 1750.
- Kiskossa vuonna 1738 Toijan kylässä tyttären saa Sold. Michel Loman.
- Mikkelissä vuonna 1748 asuu Sold. Christer Loman
- Mäntyharjulla Tåifvolan kylässä tyttären saa vuonna 1741 Lars Loman, jonka sukunimen perässä on hiskissä kysymysmerkki
- Pietarin suomalaisessa seurakunnassa myöskin tyttären saa Joh Hinds. Loman vuonna 1743, isästä mainitaan lisäksi hiskissä että "Isä: ankom ifr Spancoa församl, bor hos Lars Holm, unkarl."
- Myös Tukholman suomalaisessa seurakunnassa lapsen, tällä kertaa pojan nimeltä Henrich saa siöm. eli merimies Henrich Loman vuonna 1741. Lisäksi vuonna 1753 kummeina ovat toimineet sekä Anders Loman-niminen merimies sekä kauppias Eric Åmanin vaimo Lisa Loman, sekä toisessa kastetilaisuudessa kyrcksmed And: Michelssonin vaimo Elisabet Loman.
- Valkealassa Selänpään kylässä Tuomalan talossa aviottoman tyttären saa vuonna 1750 Sold: af Smolensko Reg: 5:n Comp:n sotilas Ivan Loman
- Kangasalalla pojan saa vuonna 1727 Drag: Joh. Tuman
- Torniossa Tornion kaupungissa Margaretha Lohman saa pojan vuonna 1726.
- Inkoossa 1754 on vihitty Sold. af Cronhiemlska Regem. Niels Loman
- Kirkkonummella 1736 on vihitty avioliittoon Hälsinge sockenista kotoisin ollut U. Båtzm. Henr. Loman
- Mietoisissa on vihitty avioliittoon Drag. Jacob Loman Hietamäen kylästä vuonna 1758
- Mynämäellä avioliittoon on mennyt Four: Adam Johan Loman vuonna 1752 vuoden ensimmäisenä päivänä
- Pernajassa 1745 avioon meni Sold Hind. Loman af Kymänegårds LänsInf. reg. Vuonna 1771 siellä kuoli Skinnarbyn kylässä sotilaan lapsi Lisa Loman kahden kuukauden ikäisenä.
- Turun ruotsalaisessa seurakunnassa avioon asteli j. eli neiti Catharina Loman laivakapteenin kanssa vuonna 1748
- Liedossa vuonna 1742 on kuollut vanha sotilas Hindrich Loman 41-vuotiaana - hänet haudattiin kirkkoon.
- Loviisassa (Degerby) vuonna 1752 kuoli Skieppare och borgare Thomas Loman
- Perttelissä kuoli 1770 Corp: vid Åbo läns Inf: Henric Loman mätäkuumeeseen 20-vuotiaana. Perttelissä haudattiin myös vuonna 1780 "Gamla Lomans hustru" Brita Johansdr: 80-vuotiaana.
- Nurmijärvellä kuoli 1709 Nurmon kylässä Carin Lohman
- Porvoossa kuoli Siggbölen kylässä loisen vaimo Carin Lohman 70-vuotiaana
- Harjulla (Harjussa?) kuolee Henric Loman-nimisen miehen 4 1/2 -vuotias Petter -poika vuonna 1770
Huomaan taas maantietoni osaamisen vähäisyyden, kun joudun lähes joka paikkakunnan kartasta erikseen etsimään, että tietäisin edes, missä päin Suomea liikutaan....
Googlattu kaikilla nimen eri kirjoitusasuilla: ei tulosta.
Hiskistä, haut rajattu noin vuoteen 1760 asti:
- Helsingin tuomioseurakunnassa on tyttären saanut vuonna 1708 Hindrich Lohman, joka on ollut ammatiltaan "metarn" tai "mätarn", ja vielä 1722 häneltä on kuollut lapsi. Samanniminen Borgare eli porvari on kuollut Helsingissä vuonna 1723.Vuonna 1737 kaupungissa kuoli Matts Loman niminen skinn: eli nahkuri, johon liittyy lisämerkintä " barnf: i stad: Thurna? i Tyskland". Jo vuonna 1673 Helsingissä kuoli lapsi Matz Jörensson Lomanilta, kyseessä voisi hyvin olla sama henkilö.
- Nousiaisissa Heinis-nimisessä kylässä on ainakin vuosina 1745-52 asunut corp. Lars Lohman, vaimo Margareta Elisabet Schlyter. Onko kyseessä siis sotilasnimi? Voi ei! Se tekee sukujuurien selvittämisestä lievästi ilmaistuna hankalaa, kun samannimisten ihmisten välillä ei välttämättä ole mitään sukulaisuussuhdetta.
- Maskussa vuonna 1754 on kuollut vaimo Margareta Schlyter 28-vuotiaana sekä 4 päivän ikäinen lapsi Corpor: vid Adels Fanan Hr: Lomanilta. Kyseessä on Nousiaisten Lars Lohman, joka esiintyy myös Lorentz Lohmanin nimellä Nousiaisten kirjoissa.
- Myös Karjalohjalla on vuonna 1729 asunut soldat Carl Loman, sekä 1747 Drag. Erich Lohman.
- Karkussa Hitickan talossa on asunut vuosina 1738-1744 Såldat Matias Henrickss: Loman, jonka vaimo ilmeisesti on kuollut 72-vuotiaana vuonna 1769.
- Kemiössä (Kimito) Trottbyn kylässä Nederg:n (?) talossa on asunut Ryttare Anders Johansson Loman vuonna 1712, joka ilmeisesti on kuollut vuonna 1758 71-vuotiaana (Afsk: Drag:), sekä vuosina 1741-47 Drag: Mickel Ersson Loman. Lisäksi vuonna 1777 Johanna Loman, Rf. E, on kuollut 91-vuotiaana.
- Eurajoella Corpor: Elias Loman saa tyttären vuonna 1750.
- Kiskossa vuonna 1738 Toijan kylässä tyttären saa Sold. Michel Loman.
- Mikkelissä vuonna 1748 asuu Sold. Christer Loman
- Mäntyharjulla Tåifvolan kylässä tyttären saa vuonna 1741 Lars Loman, jonka sukunimen perässä on hiskissä kysymysmerkki
- Pietarin suomalaisessa seurakunnassa myöskin tyttären saa Joh Hinds. Loman vuonna 1743, isästä mainitaan lisäksi hiskissä että "Isä: ankom ifr Spancoa församl, bor hos Lars Holm, unkarl."
- Myös Tukholman suomalaisessa seurakunnassa lapsen, tällä kertaa pojan nimeltä Henrich saa siöm. eli merimies Henrich Loman vuonna 1741. Lisäksi vuonna 1753 kummeina ovat toimineet sekä Anders Loman-niminen merimies sekä kauppias Eric Åmanin vaimo Lisa Loman, sekä toisessa kastetilaisuudessa kyrcksmed And: Michelssonin vaimo Elisabet Loman.
- Valkealassa Selänpään kylässä Tuomalan talossa aviottoman tyttären saa vuonna 1750 Sold: af Smolensko Reg: 5:n Comp:n sotilas Ivan Loman
- Kangasalalla pojan saa vuonna 1727 Drag: Joh. Tuman
- Torniossa Tornion kaupungissa Margaretha Lohman saa pojan vuonna 1726.
- Inkoossa 1754 on vihitty Sold. af Cronhiemlska Regem. Niels Loman
- Kirkkonummella 1736 on vihitty avioliittoon Hälsinge sockenista kotoisin ollut U. Båtzm. Henr. Loman
- Mietoisissa on vihitty avioliittoon Drag. Jacob Loman Hietamäen kylästä vuonna 1758
- Mynämäellä avioliittoon on mennyt Four: Adam Johan Loman vuonna 1752 vuoden ensimmäisenä päivänä
- Pernajassa 1745 avioon meni Sold Hind. Loman af Kymänegårds LänsInf. reg. Vuonna 1771 siellä kuoli Skinnarbyn kylässä sotilaan lapsi Lisa Loman kahden kuukauden ikäisenä.
- Turun ruotsalaisessa seurakunnassa avioon asteli j. eli neiti Catharina Loman laivakapteenin kanssa vuonna 1748
- Liedossa vuonna 1742 on kuollut vanha sotilas Hindrich Loman 41-vuotiaana - hänet haudattiin kirkkoon.
- Loviisassa (Degerby) vuonna 1752 kuoli Skieppare och borgare Thomas Loman
- Perttelissä kuoli 1770 Corp: vid Åbo läns Inf: Henric Loman mätäkuumeeseen 20-vuotiaana. Perttelissä haudattiin myös vuonna 1780 "Gamla Lomans hustru" Brita Johansdr: 80-vuotiaana.
- Nurmijärvellä kuoli 1709 Nurmon kylässä Carin Lohman
- Porvoossa kuoli Siggbölen kylässä loisen vaimo Carin Lohman 70-vuotiaana
- Harjulla (Harjussa?) kuolee Henric Loman-nimisen miehen 4 1/2 -vuotias Petter -poika vuonna 1770
Huomaan taas maantietoni osaamisen vähäisyyden, kun joudun lähes joka paikkakunnan kartasta erikseen etsimään, että tietäisin edes, missä päin Suomea liikutaan....
Elimäen kirkko
Elimäen kirkko tarjoaa jo rakennuksena sinällään haasteita, sillä esimerkiksi sen rakennusajankohtaa ei ole pystytty pitävästi määrittämään. Elimäellä on ilmeisesti ollut ainakin 2 tai jopa 3 kirkkoa. Kaikki rakennettiin puusta, mistä syystä myös ensimmäinen kirkko tuhoutui. Se oli pystyssä viimeistään vuonna 1571 ja sijaitsi ilmeisesti noin sadan metrin päässä nykyisestä; sen lahonneita jäänteitä oli näkyvissä vielä 1760-luvulla (Oksanen 1985, s. 65).
Nykyisen kirkon paikalla oli ilmeisesti kirkko jo aiemmin, joka olisi mahdollisesti rakennettu jo vuonna 1638 (esim. Oksanen 1985, s. 141-142). Toisinaan on väitetty, että juuri tämä nykyinen kirkko olisi rakennettu jo tuolloin. Tämä tekisi kirkosta ilmeisesti ensimmäisen Suomeen rakennetun puisen ristikirkon. Todennäköisempänä rakennusvuotena yleisesti pidetään kuitenkin vuotta 1678 (Oksanen 1985, s. 140-143). Toisaalta on myös esitetty, että kirkko olisi vuonna 1678 muutettu pitkäkirkosta ristikirkoksi (Oksanen 1985, s. 143).
Kirkon sisäkattoon on maalattu teksti: "Tämän kirkon rakennutti Petter Loman 1678". Kyseessä on 1800-luvulla tehtyjen suurten korjaustöiden aikana tehty maalaus, joka korvasi katossa aiemmin olleen ruotsinkielisen, vastaavan tekstin: "Denna kyrkans byggmästare är Petter Loman 1678" (Oksanen 1985, s. 140). Alla kuva nykyisestä tekstistä.
Kirkon myöhempää rakennusajankohtaa puoltaa myös se, että kirkon esikuvana pidetään yleisesti Tukholmaan vuonna 1656 rakentamaan aloitettua Katariinan kirkkoa, jota tosin rakennettiin hyvin pitkään; se valmistui vasta vuonna 1696 (Oksanen 1985, s. 141). Tätä kirkkoa pidetään periaatteessa esikuvana kaikille Suomen tuona aikana rakennetuille ristikirkoille. Alla linkki Susanne Steniuksen ottamaan kuvaan Katarinan kirkosta.
http://www.susannestenius.se/Kyrkor_Sverige/Katarina_Kyrka_01_2009-10-31.JPG
Elimäen kirkon rakennushistoria on siis hieman hämärän peitossa, eikä asiaan ainakaan toistaiseksi ole saatu lopullista selvyyttä. Osa juuri tuon ajan tuomiokirjoista ja kirkonkirjoista puuttuu. Mutta millainen nykyinen kirkko on?
Elimäen kirkko on siis puusta rakennettu ristikirkko. Tämä tarkoittaa, että sen pohjakaava on ristin muotoinen, tässä tapauksessa kyseessä on tasavartinen risti. Se on ajalleen tyypillinen: 1600-luvulla rakennettiin pääosin kirkkoja puusta, ja vain kuusi kivestä, sillä ajat olivat varsin köyhät, eikä aatelistokaan, joka muutoin tuona aikana teki paljon kirkollisia lahjoituksia, rakennuttanut kuitenkaan kivikirkkoja Suomeen, ja suurin osa muistakin lahjoituksista suuntautui nykyisen Ruotsin alueelle. Ristikirkko tyyppinä yleistyi 1600-luvun lopulta 1700-luvulle. Myöhäisimmin tämä kirkkotyyppi rantautui Pohjanmaan alueelle, missä oli vahva pitkäkirkkoperinne. Myös kirkkojen rakentajat ja niiden maalarit olivat Pohjanmaalla yleensä paikallisia. Muualla maassa nämä kirkkojen tekijät tulivat etenkin vielä 1600-luvulla muualta, kuten esimerkiksi Elimäen kirkon Viipurissa toiminut Valentin Betge, jonka arvellaan olevan joko ruotsalaista, saksalaista tai liiviläistä alkuperää. Kirkon rakennusmestari Petter Lomanin taustaa ei tunneta, mutta tiedetään, että hän on rakentanut ainakin tapulin ja mahdollisesti myös kirkon Padasjoelle vuonna 1669 sekä muistaakseni kirkot kahteen muuhunkin paikkaan, jotka olen unohtanut, eli tieto pitää etsiä uudelleen. Muuten tästä kirkonrakentajasta ei paljoa tiedetä.
Kirkon nykyinen väritys on vasta 1800-luvun lopulta; kirkko on alunperin ollut punamullalla maalattu. Punamultaväritys oli 1600-luvulla ja vielä 1700-luvullakin suuressa muodissa, mutta vähitellen muoti tietysti muuttui ja vaaleanharmaa väritys tuli muotiin - tästäkin luin jostain, mutta mistä, sen olen unohtanut ja tieto pitää kaivaa uudestaan esiin. Alla kuva Elimäen kirkosta nykyasussaan.
Viitteet
Oksanen, E, 1985. Elimäen historia. Anson Oy.
Kirjallisuutta aiheesta
Ahokas, H.2001. Elimäen syntysijat ja vanhin kirkko. Kymenlaakson maakuntamuseo, Kotka.
Klemetti, H. 1927. Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla. WSOY, Porvoo.
Kokkonen, H. 1931. Elimäen pitäjän historia. 2, Kirkolliset, kunnalliset ja sivistykselliset laitokset sekä hallinnolliset, oikeudelliset ja taloudelliset olot. Elimäki: Elimäen kunta
Pettersson, L 1989. Ristikirkot. ARS 3, Otava. s. 242-338
Viljanen, E 1980. Valentin Betge - kirkkomaalari ja konterfeijari. Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto
Ylönen, A.1978. Elimäen kirkon syntyvaiheita. Elimäki: Elimäen seurakunta
Nykyisen kirkon paikalla oli ilmeisesti kirkko jo aiemmin, joka olisi mahdollisesti rakennettu jo vuonna 1638 (esim. Oksanen 1985, s. 141-142). Toisinaan on väitetty, että juuri tämä nykyinen kirkko olisi rakennettu jo tuolloin. Tämä tekisi kirkosta ilmeisesti ensimmäisen Suomeen rakennetun puisen ristikirkon. Todennäköisempänä rakennusvuotena yleisesti pidetään kuitenkin vuotta 1678 (Oksanen 1985, s. 140-143). Toisaalta on myös esitetty, että kirkko olisi vuonna 1678 muutettu pitkäkirkosta ristikirkoksi (Oksanen 1985, s. 143).
Kirkon sisäkattoon on maalattu teksti: "Tämän kirkon rakennutti Petter Loman 1678". Kyseessä on 1800-luvulla tehtyjen suurten korjaustöiden aikana tehty maalaus, joka korvasi katossa aiemmin olleen ruotsinkielisen, vastaavan tekstin: "Denna kyrkans byggmästare är Petter Loman 1678" (Oksanen 1985, s. 140). Alla kuva nykyisestä tekstistä.
 |
| Elimäen kirkon rakennuttamisesta kertova teksti kirkon kattoholvissa. |
Kirkon myöhempää rakennusajankohtaa puoltaa myös se, että kirkon esikuvana pidetään yleisesti Tukholmaan vuonna 1656 rakentamaan aloitettua Katariinan kirkkoa, jota tosin rakennettiin hyvin pitkään; se valmistui vasta vuonna 1696 (Oksanen 1985, s. 141). Tätä kirkkoa pidetään periaatteessa esikuvana kaikille Suomen tuona aikana rakennetuille ristikirkoille. Alla linkki Susanne Steniuksen ottamaan kuvaan Katarinan kirkosta.
http://www.susannestenius.se/Kyrkor_Sverige/Katarina_Kyrka_01_2009-10-31.JPG
Elimäen kirkon rakennushistoria on siis hieman hämärän peitossa, eikä asiaan ainakaan toistaiseksi ole saatu lopullista selvyyttä. Osa juuri tuon ajan tuomiokirjoista ja kirkonkirjoista puuttuu. Mutta millainen nykyinen kirkko on?
Elimäen kirkko on siis puusta rakennettu ristikirkko. Tämä tarkoittaa, että sen pohjakaava on ristin muotoinen, tässä tapauksessa kyseessä on tasavartinen risti. Se on ajalleen tyypillinen: 1600-luvulla rakennettiin pääosin kirkkoja puusta, ja vain kuusi kivestä, sillä ajat olivat varsin köyhät, eikä aatelistokaan, joka muutoin tuona aikana teki paljon kirkollisia lahjoituksia, rakennuttanut kuitenkaan kivikirkkoja Suomeen, ja suurin osa muistakin lahjoituksista suuntautui nykyisen Ruotsin alueelle. Ristikirkko tyyppinä yleistyi 1600-luvun lopulta 1700-luvulle. Myöhäisimmin tämä kirkkotyyppi rantautui Pohjanmaan alueelle, missä oli vahva pitkäkirkkoperinne. Myös kirkkojen rakentajat ja niiden maalarit olivat Pohjanmaalla yleensä paikallisia. Muualla maassa nämä kirkkojen tekijät tulivat etenkin vielä 1600-luvulla muualta, kuten esimerkiksi Elimäen kirkon Viipurissa toiminut Valentin Betge, jonka arvellaan olevan joko ruotsalaista, saksalaista tai liiviläistä alkuperää. Kirkon rakennusmestari Petter Lomanin taustaa ei tunneta, mutta tiedetään, että hän on rakentanut ainakin tapulin ja mahdollisesti myös kirkon Padasjoelle vuonna 1669 sekä muistaakseni kirkot kahteen muuhunkin paikkaan, jotka olen unohtanut, eli tieto pitää etsiä uudelleen. Muuten tästä kirkonrakentajasta ei paljoa tiedetä.
Kirkon nykyinen väritys on vasta 1800-luvun lopulta; kirkko on alunperin ollut punamullalla maalattu. Punamultaväritys oli 1600-luvulla ja vielä 1700-luvullakin suuressa muodissa, mutta vähitellen muoti tietysti muuttui ja vaaleanharmaa väritys tuli muotiin - tästäkin luin jostain, mutta mistä, sen olen unohtanut ja tieto pitää kaivaa uudestaan esiin. Alla kuva Elimäen kirkosta nykyasussaan.
 | |
| Elimäen kirkko edestä. |
Viitteet
Oksanen, E, 1985. Elimäen historia. Anson Oy.
Kirjallisuutta aiheesta
Ahokas, H.2001. Elimäen syntysijat ja vanhin kirkko. Kymenlaakson maakuntamuseo, Kotka.
Klemetti, H. 1927. Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla. WSOY, Porvoo.
Kokkonen, H. 1931. Elimäen pitäjän historia. 2, Kirkolliset, kunnalliset ja sivistykselliset laitokset sekä hallinnolliset, oikeudelliset ja taloudelliset olot. Elimäki: Elimäen kunta
Pettersson, L 1989. Ristikirkot. ARS 3, Otava. s. 242-338
Viljanen, E 1980. Valentin Betge - kirkkomaalari ja konterfeijari. Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto
Ylönen, A.1978. Elimäen kirkon syntyvaiheita. Elimäki: Elimäen seurakunta
Gradun aiheesta
Graduni aihe on "Elimäen grisaille-maalausten taide- ja kulttuurihistorialliset yhteydet". Aihe valikoitui keskusteluissa ohjaajani Markus Hiekkasen kanssa. Virallisena ohjaana suostui toimimaan professori Ville Lukkarinen. Työni tieteenala on taidehistoria.
Tarkoituksena on tarkastella Elimäen jo varsin vanhassa, 1600-luvulla rakennetussa mutta edelleen käytössä olevassa ristipuukirkossa olevia fragmentaarisia seinämaalauksia. Tarkoituksena on selvittää niiden tyylillisiä esikuvia ja myös ymmärtää, miksi Elimäen kirkon seiniin vuonna 1679 teetettiin juuri tämänkaltainen kuvasarja.
Maalaukset ovat aiemmin peittäneet ilmeisesti kaikki kirkon seinät. Myös kattoholvi on mahdollisesti ollut maalattu, ainakin osittain. Maalauksista suurin osa on kuitenkin 1800-luvun lopulla maalattu peittoon. Osa niistä peittyi jo 1700-luvun lopulla uusien rakenteiden alle, kun kirkkoon rakennettiin lisätilan tarpeessa sivulehterit.
Maalaukset on toteutettu grisaille-tekniikalla. Tämä tarkoittaa, että maalaukset ovat kokonaan totetutettu mustan eri sävyillä, eli niin sanotulla harmaasävytekniikalla. Mitään muita värejä ei ole siis käytetty. Maalausten tekniikka on liimamaalaus, kuten puukirkkojen seinäpinnoille useimmiten on.
Maalaussarja esittää ilmeisesti apostoleja, kyseessä on siis todennäköisesti niin sanottu credo-sarja. Tämä on "useimmiten maalausten kokonaisuus, jossa 12 (tai 13) apostolia lausuu kukin järjestyksessä oman osuutensa apostolien uskontunnustuksesta" (Hiekkanen 2007, s. 613). Alla esimerkkikuva apostoleista, kuvassa mahdollisesti vasemmalla Johannes ja oikealla kenties Bartolomeus.
Lisäksi apostolikuvien ympärillä on ollut koristemaalausta, muun muassa hieno friisi eli vaakasuora koristenauha, joka näkyy allaolevassa kuvassa. Seinien alaosissa on ollut ajalle tyypilliseen tapaan maalattu draperia eli verhokangasjäljitelmä.
Aiheesta yhden gradun on jo tehnyt Eeva Viljanen vuonna 1980. Tällöin keskiössä oli teosten tekijä, Valentin Betge (k. 1691), joka toimi konterfeijarina eli kiertävänä maalarina Viipurista käsin. Viljasen gradu on tehty Helsingin yliopistoon Lars Petterssonin ohjauksessa, ja työn tarkastajana on ilmeisesti toiminut Kalevi Pöykkö Jyväskylän yliopistosta, sillä hänen nimensä on kirjoitettu mikrofilmatun gradun kansilehdelle. Työssä käsitellään jonkin verran myös kirkkoa kokonaisuutena, mutta keskiössä on nimenomaan Betge - työn nimeä myöten, joka kuuluu näin: Valentin Betge - kirkkomaalari ja konterfeijari. Oma tulokulmani aiheeseen on kuitenkin hieman toinen, ja Viljasen työ tarjoaakin hienon pohjatyön omalleni.
Työn edetessä minua ovat alkaneet kiinnostaa niin lahjoittajakysymykset kuin paikallishistoriakin, sekä aateliston asema ja elämäntyyli 1600-luvulla Ruotsin suurvalta-ajalla. Myös balttiaatelin rantautuminen Suomeen tuona aikana kiinnostaa minua. Mutta työni keskiössä on kuitenkin tuon ajan kirkkomaalaustaide, teenhän työtäni taidehistorian alueella.
Viitteet
Hiekkanen, M 2007: Suomen keskiajan kivikirkot. SKS
Viljanen, E 1980: Valentin Betge - kirkkomaalari ja konterfeijari. Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto
Tarkoituksena on tarkastella Elimäen jo varsin vanhassa, 1600-luvulla rakennetussa mutta edelleen käytössä olevassa ristipuukirkossa olevia fragmentaarisia seinämaalauksia. Tarkoituksena on selvittää niiden tyylillisiä esikuvia ja myös ymmärtää, miksi Elimäen kirkon seiniin vuonna 1679 teetettiin juuri tämänkaltainen kuvasarja.
Maalaukset ovat aiemmin peittäneet ilmeisesti kaikki kirkon seinät. Myös kattoholvi on mahdollisesti ollut maalattu, ainakin osittain. Maalauksista suurin osa on kuitenkin 1800-luvun lopulla maalattu peittoon. Osa niistä peittyi jo 1700-luvun lopulla uusien rakenteiden alle, kun kirkkoon rakennettiin lisätilan tarpeessa sivulehterit.
Maalaukset on toteutettu grisaille-tekniikalla. Tämä tarkoittaa, että maalaukset ovat kokonaan totetutettu mustan eri sävyillä, eli niin sanotulla harmaasävytekniikalla. Mitään muita värejä ei ole siis käytetty. Maalausten tekniikka on liimamaalaus, kuten puukirkkojen seinäpinnoille useimmiten on.
Maalaussarja esittää ilmeisesti apostoleja, kyseessä on siis todennäköisesti niin sanottu credo-sarja. Tämä on "useimmiten maalausten kokonaisuus, jossa 12 (tai 13) apostolia lausuu kukin järjestyksessä oman osuutensa apostolien uskontunnustuksesta" (Hiekkanen 2007, s. 613). Alla esimerkkikuva apostoleista, kuvassa mahdollisesti vasemmalla Johannes ja oikealla kenties Bartolomeus.
 |
| Grisaille-maalauksia Elimäen kirkon seinässä. |
Lisäksi apostolikuvien ympärillä on ollut koristemaalausta, muun muassa hieno friisi eli vaakasuora koristenauha, joka näkyy allaolevassa kuvassa. Seinien alaosissa on ollut ajalle tyypilliseen tapaan maalattu draperia eli verhokangasjäljitelmä.
 |
| Ikkunan vieressä olevaa koristemaalausta, jossa näkyy myös friisinpätkä |
Aiheesta yhden gradun on jo tehnyt Eeva Viljanen vuonna 1980. Tällöin keskiössä oli teosten tekijä, Valentin Betge (k. 1691), joka toimi konterfeijarina eli kiertävänä maalarina Viipurista käsin. Viljasen gradu on tehty Helsingin yliopistoon Lars Petterssonin ohjauksessa, ja työn tarkastajana on ilmeisesti toiminut Kalevi Pöykkö Jyväskylän yliopistosta, sillä hänen nimensä on kirjoitettu mikrofilmatun gradun kansilehdelle. Työssä käsitellään jonkin verran myös kirkkoa kokonaisuutena, mutta keskiössä on nimenomaan Betge - työn nimeä myöten, joka kuuluu näin: Valentin Betge - kirkkomaalari ja konterfeijari. Oma tulokulmani aiheeseen on kuitenkin hieman toinen, ja Viljasen työ tarjoaakin hienon pohjatyön omalleni.
Työn edetessä minua ovat alkaneet kiinnostaa niin lahjoittajakysymykset kuin paikallishistoriakin, sekä aateliston asema ja elämäntyyli 1600-luvulla Ruotsin suurvalta-ajalla. Myös balttiaatelin rantautuminen Suomeen tuona aikana kiinnostaa minua. Mutta työni keskiössä on kuitenkin tuon ajan kirkkomaalaustaide, teenhän työtäni taidehistorian alueella.
Viitteet
Hiekkanen, M 2007: Suomen keskiajan kivikirkot. SKS
Viljanen, E 1980: Valentin Betge - kirkkomaalari ja konterfeijari. Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto
Alku
Gradun tekeminen alkoi aineistoon tutustumisella jo tammikuussa 2014. Tänne on tarkoitus kerätä päivittäisiä tekemisiä, huomioita, löydettyjä linkkejä ynnä muuta, jotta ne jäisivät jonnekin itselleni talteen.
Usein luon vain placeholderin jollekin asialle, johon katson että minun pitäisi jossakin vaiheessa syventyä. Olen nimittäin huomannut, että jollen heti pistä asioita jonnekin ylös, ne kyllä unohtuvat. Samoin yritän jatkossa laittaa tarkat viitteet mukaan, kun jotakin tietoa jostakin löydän, koska on kammottavaa, kun muistaa jostakin jotakin lukeneensa, mutta ei, mistä ja mitä tarkalleen.
Usein luon vain placeholderin jollekin asialle, johon katson että minun pitäisi jossakin vaiheessa syventyä. Olen nimittäin huomannut, että jollen heti pistä asioita jonnekin ylös, ne kyllä unohtuvat. Samoin yritän jatkossa laittaa tarkat viitteet mukaan, kun jotakin tietoa jostakin löydän, koska on kammottavaa, kun muistaa jostakin jotakin lukeneensa, mutta ei, mistä ja mitä tarkalleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)