Yksi keskeinen käsite on myös vielä selvittämättä, nimittäin miten voi puhua "kirkkotaiteesta" 1600-luvun kirkkojen yhteydessä. Tuohon aikaan kirkot vielä usein suunnitteli rakennusmestari, joka tuskin piti itseään ainakaan aina arkkitehdin tyyppisenä "taiteen luojana" vaan oli lähinnä taitava käsityöläinen, ammattimies (rakennusmestarit tosiaankin olivat ymmärtääkseni tuohon aikaan vielä aina miehiä). Kirkkojen sisätilan koristelusta - ajatellen saarnatuoleja ja koristemaalauksia - vastasivat niin ikään käsityöläiset: puunveistäjät, kirvesmiehet, maalarit. Alttaritaulunkin maalasi toisinaan paikallinen - suomalainen - käsityöläismaalari, mutta usein juuri sen maalasi joku "oikea taiteilija" - muualta, esimerkiksi nykyisen Saksan alueelta Suomeen tullut maalari tai sitten taulu tuotiin muualta valmiina Suomeen.
Mitä näistä voidaan siis pitää taiteena - ehkäpä kaikkia - mutta missä määrin se on anakronistinen tulkinta? Alttaritaulua näytettäisiin ainakin pidetyn taiteena jo omana aikanaan, mutta entä muu koristelu, sekä itse rakennus?
tiistai 9. syyskuuta 2014
Kirkkohistoria
....pitää tietysti myös selvittää. Eli: mitkä piispat hallitsivat tutkimusajalla, mikä oli kirkon asenne kirkkorakennuksiin ja kirkkojen koristeluun. Mikä oli lainsäädäntö (kirkkolait)?
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Lähdekirjallisuuspinot
Minulla on hirmu määrä kirjoja kotona lainassa. Jossain vaiheessa ajattelin että ehkä pitäisi vain yrittää käydä niitä yksi kerrallaan läpi ja sitten palauttaa kirjastoon.
Onneksi en kuitenkaan sitä tehnyt, sillä olen huomannut, että minun on niin sanotusti keskusteltava lähteideni kanssa toistuvasti uudelleen. Kirjojen on siis todella oltava jatkuvasti saatavilla.
Tämä johtuu siitä että tietoni kaiken aikaa karttuvat. Koska graduni aihepiiri ja aikakausi olivat minulle melko lailla etukäteen tuntemattomia, on selvitettävää ollut niin paljon, että ensi lukemalta vain pystynyt kaikkea omaksumaan. Niinpä olen jokaisella uudella lukemiskerralla nähnyt jo aiemmin lukemani tekstit suorastaan uusin silmin, ja olen esimerkiksi ymmärtänyt paljon paremmin miksi jokin yksityiskohta mainitaan ja mitä se oikeastaan merkitsee myöhemmin oppimani valossa.
Minulla on siten myös jatkuvasti uusia kysymyksiä teksteille, jotka jo olen läpikäynyt. Ja tarkistettavaa: "mitä siellä täsmälleen ottaen tästä sanottiinkaan?".
"Onneksi" tutkimusaiheeni ei ole suosittu ja saan pitää kirjojani lainassa niin kauan kuin vain uusintakertoja riittää. Ja osassa kirjoista laina-aika on suoraan 180 vrk! Joskin oletan että jos joku tekisi tällaiseen kirjaan varaukseen, joutuisin sen jo aikaisemmin palauttamaan. Se tuntuisi ainakin järkevältä ja reilulta.
Olen myös ostanut melkoiset määrät kirjoja omaksi, aina kun vain olen vähänkin relevantilta tuntuvan kirjan antikvariaatista tai kirppikseltä bongannut. Tämä on tietysti ollut mahdollista silloin kun kirjan hinta on ollut alhainen. Ostin koko ARS-kirjasarjan (olen sitä aina halunnut ja nyt sain sen kohtuuhinnalla, yhteensä 180 euroa), ja aloin keräillä Suomen kirkot -julkaisusarjaa. Keräisin varmaan Svenska kyrkor -sarjankin, mutta eipä niitä Suomessa ole tähän mennessä näkynyt, ehkä onneksi? Ja sitten tietysti kaikenlaista muuta, myös keskiaikaa käsitteleviä, onhan minun taustaksi tunnettava sitäkin aikaa niin paljon kuin ehdin vaan. Hiekkasen kirjoja vaan ei saa mistään ostettua, hemmetti sentään! Lähestyn pian kustantajaa, että ottakaa nyt hyvä ihme uusintapainokset!
Onneksi en kuitenkaan sitä tehnyt, sillä olen huomannut, että minun on niin sanotusti keskusteltava lähteideni kanssa toistuvasti uudelleen. Kirjojen on siis todella oltava jatkuvasti saatavilla.
Tämä johtuu siitä että tietoni kaiken aikaa karttuvat. Koska graduni aihepiiri ja aikakausi olivat minulle melko lailla etukäteen tuntemattomia, on selvitettävää ollut niin paljon, että ensi lukemalta vain pystynyt kaikkea omaksumaan. Niinpä olen jokaisella uudella lukemiskerralla nähnyt jo aiemmin lukemani tekstit suorastaan uusin silmin, ja olen esimerkiksi ymmärtänyt paljon paremmin miksi jokin yksityiskohta mainitaan ja mitä se oikeastaan merkitsee myöhemmin oppimani valossa.
Minulla on siten myös jatkuvasti uusia kysymyksiä teksteille, jotka jo olen läpikäynyt. Ja tarkistettavaa: "mitä siellä täsmälleen ottaen tästä sanottiinkaan?".
"Onneksi" tutkimusaiheeni ei ole suosittu ja saan pitää kirjojani lainassa niin kauan kuin vain uusintakertoja riittää. Ja osassa kirjoista laina-aika on suoraan 180 vrk! Joskin oletan että jos joku tekisi tällaiseen kirjaan varaukseen, joutuisin sen jo aikaisemmin palauttamaan. Se tuntuisi ainakin järkevältä ja reilulta.
Olen myös ostanut melkoiset määrät kirjoja omaksi, aina kun vain olen vähänkin relevantilta tuntuvan kirjan antikvariaatista tai kirppikseltä bongannut. Tämä on tietysti ollut mahdollista silloin kun kirjan hinta on ollut alhainen. Ostin koko ARS-kirjasarjan (olen sitä aina halunnut ja nyt sain sen kohtuuhinnalla, yhteensä 180 euroa), ja aloin keräillä Suomen kirkot -julkaisusarjaa. Keräisin varmaan Svenska kyrkor -sarjankin, mutta eipä niitä Suomessa ole tähän mennessä näkynyt, ehkä onneksi? Ja sitten tietysti kaikenlaista muuta, myös keskiaikaa käsitteleviä, onhan minun taustaksi tunnettava sitäkin aikaa niin paljon kuin ehdin vaan. Hiekkasen kirjoja vaan ei saa mistään ostettua, hemmetti sentään! Lähestyn pian kustantajaa, että ottakaa nyt hyvä ihme uusintapainokset!
Aika kirkossa
Tutustuessani kirkkojen koristeluun minua alkoi pian tökkiä kirkoissa usein näkyvä kaappikello. Usein kello on vieläpä sijoitettuna kirkon kuoriin, mikä tietysti on siinä mielessä luonnollista, että kirkkokansa siitä näkee, miten kauan saarna vielä kestää. Mutta kaappikello jonka miellän ensisijaisesti osaksi maalaispirtin sijoitusta, ei istunut minun silmissäni kovin kauniisti keskiaikaiseen tai uuden ajankaan kirkkotilaan. Minua alkoi siten kiinnostaa, missä vaiheessa nämä kaappikellot kirkkoihin tulivat, ja millaisia ne ylipäätään ovat. Hiekkasen mukaan aihetta ei juuri ole tutkittu, joten aihe voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen.
Etenkin, kun tietysti aihe mielessäni laajeni, kun huomasin kirkkojen muut ajanmittausvälineet. Kirkonpihalla oli usein aurinkokello, mistä Hiekkasen mukaan katsottiin jumalanpalveluksen alkamisaika ja saatiin näin väki - tai ainakin pääosa siitä - siirtymään kirkon pihalta sisälle kirkkoon. Muistettakoon, että kirkossakäynti oli tuohon aikaan pakollista!
Lisäksi usein saarnatuolin kaiteeseen kiinnitettynä kirkossa on ollut niin sanottu tuntilasi - tiimalasien sarja, mistä sekä pappi että kirkossaistujat näkivät, paljonko aikaa oli jo kulunut.
Tuntilasit ovat mielestäni ihan kauniitakin esineitä, ja ehkäpä kaikkia näitä ajanmittauslaitteita voisi tarkastella jonkinlaisena kokonaisuutenakin: Mitä tapoja mitata aikaa milloinkin oli käytössä? Kuka valmisti laitteet? Oliko laitteissa koristelua, tyylisuuntia? Mitä näiden laitteiden, kellojen tulo kirkkoon merkitsi? Missä ne kirkoissa sijaitsivat?
Esimerkiksi Paimion kirkon kaappikello löi aikaa 15 minuutin välein, mikä on tehnyt siitä melko huomionarvoisen ajanmittaajan kirkossa. Saarnatuolin reunassa hiekkaa valuttavaa tuntilasia e voinut olla huomaamatta. Aurinkokello määräsi, milloin jumalanpalveluksen tuli alkaa. Ja jo ihan tämän esineistön luettelointi ja yksityiskohtien ylöskirjaaminen voisi olla arvokasta. Minua se ainakin kiinnostaa, kun sitä ei kuulemma ole tehty.
(Jäin miettimään missä vaiheessa voi alkaa käyttää sanaa pappi. Ymmärtääkseni ei ainakaan minun tutkimusajanjaksollani. Kyse on usein kai kappalaisesta tai kirkkoherrasta, mutta sana pappi tulee käyttöön vasta myöhemmin. Huokaus, tämäkin asia pitää tarkistaa.Mutta siksipä tätä blogia aloin pitämään, että muistaisin kaikki nämä irralliset huomiot myöhemmin.)
Etenkin, kun tietysti aihe mielessäni laajeni, kun huomasin kirkkojen muut ajanmittausvälineet. Kirkonpihalla oli usein aurinkokello, mistä Hiekkasen mukaan katsottiin jumalanpalveluksen alkamisaika ja saatiin näin väki - tai ainakin pääosa siitä - siirtymään kirkon pihalta sisälle kirkkoon. Muistettakoon, että kirkossakäynti oli tuohon aikaan pakollista!
Lisäksi usein saarnatuolin kaiteeseen kiinnitettynä kirkossa on ollut niin sanottu tuntilasi - tiimalasien sarja, mistä sekä pappi että kirkossaistujat näkivät, paljonko aikaa oli jo kulunut.
Tuntilasit ovat mielestäni ihan kauniitakin esineitä, ja ehkäpä kaikkia näitä ajanmittauslaitteita voisi tarkastella jonkinlaisena kokonaisuutenakin: Mitä tapoja mitata aikaa milloinkin oli käytössä? Kuka valmisti laitteet? Oliko laitteissa koristelua, tyylisuuntia? Mitä näiden laitteiden, kellojen tulo kirkkoon merkitsi? Missä ne kirkoissa sijaitsivat?
Esimerkiksi Paimion kirkon kaappikello löi aikaa 15 minuutin välein, mikä on tehnyt siitä melko huomionarvoisen ajanmittaajan kirkossa. Saarnatuolin reunassa hiekkaa valuttavaa tuntilasia e voinut olla huomaamatta. Aurinkokello määräsi, milloin jumalanpalveluksen tuli alkaa. Ja jo ihan tämän esineistön luettelointi ja yksityiskohtien ylöskirjaaminen voisi olla arvokasta. Minua se ainakin kiinnostaa, kun sitä ei kuulemma ole tehty.
(Jäin miettimään missä vaiheessa voi alkaa käyttää sanaa pappi. Ymmärtääkseni ei ainakaan minun tutkimusajanjaksollani. Kyse on usein kai kappalaisesta tai kirkkoherrasta, mutta sana pappi tulee käyttöön vasta myöhemmin. Huokaus, tämäkin asia pitää tarkistaa.Mutta siksipä tätä blogia aloin pitämään, että muistaisin kaikki nämä irralliset huomiot myöhemmin.)
Kirkollisesta ikonografiasta
Niin, minun on vain selvitettävä nämä peruskuva-aiheet, kuten apostolien attribuutit ja tyypilliset esitystavat, sekä esimerkiksi käytävä läpi barokkiajan alttarilaitteiden maalausten - ja veistosten - ikonografia.
Apuna varmaankin siten Pirinen ja ehkä hänen antamansa saksankielinen aineisto; miksei myös Panofsky, Warburg, sekä Räsänen, Tuhkanen. Lempiäisen symbolikirja. Myös Christie.
Apuna varmaankin siten Pirinen ja ehkä hänen antamansa saksankielinen aineisto; miksei myös Panofsky, Warburg, sekä Räsänen, Tuhkanen. Lempiäisen symbolikirja. Myös Christie.
Barokkiajan illusorinen kirkkotila
Tänne analyysia siitä, miten kaikki seinäpinnat täyttävillä maalauksilla pyrittiin toisnaan häivyttämään kirkon sisätilan ja ulkomaailman erottava seinäpinta niin että kirkkotila näytti ikään kuin jatkuvan äärettömiin. Näinhän on esimerkiksi juuri Elimäellä ollut asian laita; kirkon seinäpintoja koristavat apostolien taustalla näkyvät, ehkä paikalliset, maisemat, ja raja sisä- ja ulkotilan välillä on hämärtynyt.
Koristetaide osana kirkollisia monumentaalimaalauksia
En oikein osaa muotoilla tätä otsikkoa, mutta mielessäni on virinnyt kiinnostus tarkastella lähemmin kirkkomaalausten ornamentiikkaa, sillä sillä tuntuu olevan iso osa kirkkojen koristelussa. Näin on ehkä jossakin mielessä ollut asian laita jo keskiajalla, mutta minusta näyttää, että suurvalta-ajalla barokille ominainen runsas koristeaiheiden määrä suorastaan räjähtää käsistä. Olen pähkäillyt voisinko soveltaa esimerkiksi Alois Rieglin teorioita tähän.
Kun ajattelemme vaikka Elimäen kirkkoa, on siellä merkittävä määrä koristemaalausta kuva-aiheiden ympärillä. Seinäpintojen alaosia on koristanut draperia-maalaus. Ikkunoiden ja ovien ympärillä on ollut, mielestäni, Tornion kirkossa puusta veistettyjen koristeiden kaltaiset maalauskoristelut. Apostoleita esittävien kuva-aiheiden ympärillä on pylväät, jotka tässä luokittelisin myös koristeaiheiden joukkoon. Draperiamaalauksen ja apostolimaalausten välissä on kulkenut vaakasuora, friisimaalaukseksi luonnehdittava koristemaalausosio.
Lisäki luonnollisestikin 1600-luvun alttarilaite on koristeltu veistoskuvioin, samoin kuoriaita ja saarnastuoli. Elimäen saarnatuolin kuvapeileissäkin on poikkeuksellisesta koristekuvio, akanthus-lehti eikä apostoleja kuten tyypillisemmin on asian laita. Apostoleita sen sijaan näyttäisi löytyvän veistoksina saarnatuolin katoksesta.
Olen miettinyt miksi kirkossa ei ole lahjoittajien muotokuvia - kuten Fabian Wrede. Viljanen tosin pohtii, olisiko apostoli Johannesta mahdollisesti esittävä maalaus samalla myös muotokuva Fabian Wredestä.
Lisäksi olen ihmetellyt miksi urkulehterin kaiteeseen ei ole tehty maalauksia. Tämäkin asia pitää vielä tarkistaa.
Kun ajattelemme vaikka Elimäen kirkkoa, on siellä merkittävä määrä koristemaalausta kuva-aiheiden ympärillä. Seinäpintojen alaosia on koristanut draperia-maalaus. Ikkunoiden ja ovien ympärillä on ollut, mielestäni, Tornion kirkossa puusta veistettyjen koristeiden kaltaiset maalauskoristelut. Apostoleita esittävien kuva-aiheiden ympärillä on pylväät, jotka tässä luokittelisin myös koristeaiheiden joukkoon. Draperiamaalauksen ja apostolimaalausten välissä on kulkenut vaakasuora, friisimaalaukseksi luonnehdittava koristemaalausosio.
Lisäki luonnollisestikin 1600-luvun alttarilaite on koristeltu veistoskuvioin, samoin kuoriaita ja saarnastuoli. Elimäen saarnatuolin kuvapeileissäkin on poikkeuksellisesta koristekuvio, akanthus-lehti eikä apostoleja kuten tyypillisemmin on asian laita. Apostoleita sen sijaan näyttäisi löytyvän veistoksina saarnatuolin katoksesta.
Olen miettinyt miksi kirkossa ei ole lahjoittajien muotokuvia - kuten Fabian Wrede. Viljanen tosin pohtii, olisiko apostoli Johannesta mahdollisesti esittävä maalaus samalla myös muotokuva Fabian Wredestä.
Lisäksi olen ihmetellyt miksi urkulehterin kaiteeseen ei ole tehty maalauksia. Tämäkin asia pitää vielä tarkistaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)