Kirjoitettava erikseen siitä, miten käytännöllisesti katsoen kaikki kirkkomaalaukset perustuivat painokuvista saatuihin esikuviin (ks. esim. Pirinen 1996).
Luettelo mahdollisista esikuvista. Lähteinä erityisesti Pirinen sekä Christie, mutta myös esimerkiksi Tuhkanen.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Kartanot ja linnat esikuvina kuva-aiheille
Tähän katsausta siitä, miten kartanoiden ja linnojen kuvalliset esikuvat saattoivat vaikuttaa kirkkojen koristeluun.
Esim. seinien maalaukset, "tapetit", muotokuvamaalaukset, kirjotut kankaat joita ripustettiin seinille ja niin edelleen.
Lähteitä
Laukon kartanotutkija (en muista nyt nimeä)
Gardberg et al: Suomen kartanoita
Gardberg?: Hämeenlinna
Viipurin linnasta jotakin
Esim. seinien maalaukset, "tapetit", muotokuvamaalaukset, kirjotut kankaat joita ripustettiin seinille ja niin edelleen.
Lähteitä
Laukon kartanotutkija (en muista nyt nimeä)
Gardberg et al: Suomen kartanoita
Gardberg?: Hämeenlinna
Viipurin linnasta jotakin
Elimäen kirkon esineistöä: messukasukka sekä kalkki vuodelta 1790
Täytyy nyt viimein käydä siellä Museovirastossa ja saada se
konservointiraportti käsiin. Varmaan löytyy myös inventaario kirkon
esineistöstä. Lisäksi pitää mennä paikan päälle Kansallisarkistoon
tutkimaan kirkon oma inventaarioluettelo, sillä se ei ole netin yli
vapaasti katseltavissa, kun se kattaa jonkun 100 vuotta ja päätyy siten
1800-luvun puoliväliin.
Messukasukoitakin olisi kiintoisaa tutkia - ehkä joku on sen jo tehnytkin. Täytyy vilkaista heti, onko Pylkkänen kirjoittanut myös näistä barokkiajan "vaatteista". Tosin nämä ovat kyllä hyvin yksinkertaisen ja samanlaisen oloisia, mutta kyllähän nämäkin voisi listata, lahjoittajineen, ja analysoida kuva-aiheet ja miksei myös käytetyt kirjontatekniikat ja -materiaalit.
Johanna Ulrika af Forselles, o.s. Schultz, oli Peippolan, Moision ja Mustilan hallitsija Jakob af Forsellesin leskenä (Kokkonen 1931, s. 100). Messukasukka teetettiin vuonna 1790 lahjoitusvaroilla ja se maksoi 116 taalaria 20 äyriä (v. 1798 piispantarkastus; Kokkonen 1931, s. 132).
Samana vuonna sama lahjoittaja oli lahjoittanut kirkolle myös kirkon kalkin tai oikeammin siihen tarkoitetut varat. Kokkosen mukaan se painoi 120 luotia ja maksoi 88 taalaria 33 äyriä 6 runstykkiä ja teetettiin Tukholmassa. Kalkkiin on kirjoitettuna "Förärd af Commerce Rådinnan Wälborna Fru Johanna Ulrica af Forselles till Elime Kyrka Anno 1790". Kalkki on edelleen tallella.(Kokkonen 1931, s. 132)
Tänään luin Heikki Kokkosen
Elimäen pitäjän historia 2:sta että Elimäen seurakuntatalon parvella
sijaitsevassa kirkkomuseossa sijaitseva messukasukka tosiaankin on af
Forselles -suvun lahjoittama. Sen on lahjoittanut Johanna Ulrika af
Forselles, o.s. Schultz, vuonna 1790. Kasukassa on tämän merkkinä tuo
vuosiluku ja isolla, isolla lahjoittajan nimikirjaimet. Jotenkin tunnen
myötähäpeää siitä, että nuo nimikirjaimet ovat niin näyttävästi
kirjaillut kasukkaan, sillä tämän päivän näkökulmasta ne eivät
kirkolliseen asuun kuuluisi, vaan vaikuttavat törpön räikeiltä. Mutta
tämmöinen oli tuolloin tapana: lahjoittajan nimi, nimikirjaimet,
aatelisvaakuna tms. oli aina isosti esillä, sehän oli koko homman
tarkoitus! Näkyä ja pysyä muistettuna. Alla kuvia messukasukasta.
 |
| Messukasukka takapuolelta |
 |
| Yksityiskohta takaa, missä näkyy lahjoittajan nimikirjaimet ja lahjoitusvuosi |
 |
| Messukasukka edestä |
Messukasukoitakin olisi kiintoisaa tutkia - ehkä joku on sen jo tehnytkin. Täytyy vilkaista heti, onko Pylkkänen kirjoittanut myös näistä barokkiajan "vaatteista". Tosin nämä ovat kyllä hyvin yksinkertaisen ja samanlaisen oloisia, mutta kyllähän nämäkin voisi listata, lahjoittajineen, ja analysoida kuva-aiheet ja miksei myös käytetyt kirjontatekniikat ja -materiaalit.
Johanna Ulrika af Forselles, o.s. Schultz, oli Peippolan, Moision ja Mustilan hallitsija Jakob af Forsellesin leskenä (Kokkonen 1931, s. 100). Messukasukka teetettiin vuonna 1790 lahjoitusvaroilla ja se maksoi 116 taalaria 20 äyriä (v. 1798 piispantarkastus; Kokkonen 1931, s. 132).
Samana vuonna sama lahjoittaja oli lahjoittanut kirkolle myös kirkon kalkin tai oikeammin siihen tarkoitetut varat. Kokkosen mukaan se painoi 120 luotia ja maksoi 88 taalaria 33 äyriä 6 runstykkiä ja teetettiin Tukholmassa. Kalkkiin on kirjoitettuna "Förärd af Commerce Rådinnan Wälborna Fru Johanna Ulrica af Forselles till Elime Kyrka Anno 1790". Kalkki on edelleen tallella.(Kokkonen 1931, s. 132)
torstai 5. kesäkuuta 2014
Gertrud von Ungern
Elimäen läänityksiä hallinnoi pitkään Henrik Wreden leski. Tänne tulee lisää tekstiä hänestä.
Löysin kiinnostavan tiedon hänen keittiöpuutarhansa rakenteesta Peippolassa, nyt kun vielä muistaisi että mistä.Taisi muuten olla siinä vanhassa sievässä neliosasisessa kulttuurihistoriassa, jonka ostin alakerran fidasta, ja sieltäkin puoleen hintaan alepäivien aikana.
Mirkka Lappalainen on kirjoittanut hänestä jonkin verran, ja että kyseessä on yksi harvoista 1600-luvun naisista, joista jotakin tiedetään. Gertrud von Ungernin kohdalla hänestä tiedetään melko paljon ymmärtääkseni siksi, että hän jäi leskeksi jolloin hän päätyi hallinnoimaan miehelleen annettuja lahjoituksia lastensa ollessa vielä pitkään alaikäisiä. Lisäksi tämän balttiaateliin kuuluvan rouvan tapa hallita Suomessa ei toiminut, vaan talonpojat kapinoivat ja asioita puitiin jatkuvasti käräjillä asti. Toisaalta näin kävi kaiketi vain Elimäellä, vaikka hänellä oli myös Porvoossa monia kyliä hallussaan.
Gertrud von Ungern avioitui uudelleen ensimmäisen miehensä kuoltua Joachim Berndesin kanssa. von Ungern on haudattu Porvoon tuomiokirkkoon, jonka lattiassa edelleen on hänen haudastaan kertova kivilaatta, joka näkyy allaolevassa kuvassa.
Löysin kiinnostavan tiedon hänen keittiöpuutarhansa rakenteesta Peippolassa, nyt kun vielä muistaisi että mistä.Taisi muuten olla siinä vanhassa sievässä neliosasisessa kulttuurihistoriassa, jonka ostin alakerran fidasta, ja sieltäkin puoleen hintaan alepäivien aikana.
Mirkka Lappalainen on kirjoittanut hänestä jonkin verran, ja että kyseessä on yksi harvoista 1600-luvun naisista, joista jotakin tiedetään. Gertrud von Ungernin kohdalla hänestä tiedetään melko paljon ymmärtääkseni siksi, että hän jäi leskeksi jolloin hän päätyi hallinnoimaan miehelleen annettuja lahjoituksia lastensa ollessa vielä pitkään alaikäisiä. Lisäksi tämän balttiaateliin kuuluvan rouvan tapa hallita Suomessa ei toiminut, vaan talonpojat kapinoivat ja asioita puitiin jatkuvasti käräjillä asti. Toisaalta näin kävi kaiketi vain Elimäellä, vaikka hänellä oli myös Porvoossa monia kyliä hallussaan.
Gertrud von Ungern avioitui uudelleen ensimmäisen miehensä kuoltua Joachim Berndesin kanssa. von Ungern on haudattu Porvoon tuomiokirkkoon, jonka lattiassa edelleen on hänen haudastaan kertova kivilaatta, joka näkyy allaolevassa kuvassa.
 |
| Gertrud von Ungernin haudasta kertova kivilaatta Porvoon tuomiokirkon lattiassa. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)